sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Katjan katsaukset: Nuukaillen


Laura Honkasalo: Nuukaillen 
eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
(Kirjapaja 2014)
 
Voiko kaunista turhuutta rakastava nykyihminen oppia yhtä järkeväksi kuin esiäitimme? Nuukailu on vaikeaa, sillä kuluttamisesta on tullut meille lähes elämäntehtävä. Kirjailija Laura Honkasalo joutui pohtimaan kulutustaan perhetilanteen muutoksen myötä. Kun kukkaronnyörit kiristyvät, mummon säästövinkit tulevat tarpeeseen. Taitavankin pihistelijän on silti syytä säilyttää maltti: hamstraaja joutuu vain ojasta allikkoon. Löytöretkeily nuukailun maailmassa voi tarjota yllätyksiä ja itsetekemisen iloa. Kun karsii turhuuksia, avartuvat paitsi komerot myös mieli.


Bongasin tämän kirjan alun perin Sentinvenyttäjät-blogista ja heti klikkailin sen varaukseen lähikirjastooni.

Kirjassa Laura Honkasalo pohtii erittäin tarkkanäköisesti nykyajan kuluttamista ja kertoo miten entisaikaan asiat olivat eri tavalla (esim. ennen vaatteet suunniteltiin alun perin niin, että niitä pystyi muokkaamaan jos käyttäjä lihoi tai laihtui ja vaatteiden niukkuuden takia niitä neuvottiin vahvistamaan jo ennen käyttöä). Hän myös jakaa käytännön säästövinkkejä niin ruoan laittoon, luonnon kosmetiikkaan, ruukkukasveihin ja huonekalunuukailuun. Esimerkkejä kirjan nuukailuvinkeistä löydät esim. tästä artikkelista.

Tämän kirjan lukeminen aiheutti itsessäni oikeastaan kaksi asiaa: maailmantuskan kuluttamisesta ja raivausvimman. Älkää tosin käsittäkö väärin, kirjan sävy ei ole lainkaan saarnaava vaan Laura Honkasalo kertoo kirjassa mielestäni ihailtavan rehellisesti omasta tilanteestaan ja ajatuksistaan.

Tottahan se kuitenkin on, että kuluttamisesta on tullut lähes elämäntehtävä. Mutta eipä kai se yhteiskunta sillä lailla pyöri, että kaikki lopettais kuluttamisen? Aloin kuitenkin tosissani miettimään omaa kulutustani ja tavaran hamstraamista. Olen jo pitemmän aikaa tuntenut ahdistusta omasta tavaran määrästä ja se ahdistus vain kasvoi kirjaa lukiessa. Useamman päivän raivasinkin sitten kaappejani jaotellen tavaroita roskiin meneviin ja kirpparipinoon. Mutta kuten arvata saattaa niin puhti ja maailmantuska loppuivat kuitenkin puolitiehen ja nyt molemmat pinot odottavat huomiotani makkarin vaatekomerossa. Pitäisikin tehdä ryhtiliike ja hoitaa raivaus loppuun!

Itse en pystyisi samanlaiseen nuukailuun kuten kirjoittaja (joka ostaa alusvaatteetkin kirppareilta) ja minimalistiksi itsestäni ei ole. En myöskään pystyisi syömään luonnonkasveja ja käyttämään niitä kauneudenhoidossa (en tosin kauneudenhoitoon käytä muutenkaan juuri mitään). Kirja kuitenkin herätteli pohtimaan omaa kulutusta ja siitä mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Suosittelen kirjaa kaikille nuukailusta kiinnostuneille ja etenkin niille, joita kiinnostaa pohtia asiaa pintaa syvemmältä!

Ps. Seuraavaksi lukulistallani on kirja Hyvän mielen vaatekaappi.

5 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä :) raivaus kannattaa tehdä pienissä osissa. Nimimerkillä 2 vuotta minimalistina.. aina vain on näitä raivattuja kasoja kaapissa ja saunassa odottamassa kiertoon pääsyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehkä aloitin turhan reippaasti homman niin into loppui sitte yhtä nopiaa kun alkoikin! Mutta onneks aloitin suurimmista murheenkryyneistä kuten vaatekomerosta ja vaatekaapista niin tulipaha ne käytyä läpi :)

      Poista
  2. Oman varaston siivouksen seurauksena itseltä löytyikin roskaa n.12 jätesäkillisen edestä D:
    Tästä huolimatta myös kämpän sisältä löytyy edelleen karsittavaa.
    Itse on tullut jokaisen tavaran kohdalla tullut mietittyä onko tätä tullut käytettyä, onko tätä ollut ikävä tai etsitty, tarvitsenko tätä todella, onko tällä jotain sentimentaalista merkitystä.
    Jos vastauksena on ollut ei, eipä juuri tai ei oikeastaan, mokoma on joutanut roskiin.
    Tämä varsinkin totta sellaisen tavaran kohdalla mitä ei ole itse pakannut silloin muinoin muuttaessaan mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, sullaha paljo roskaa olikin! Mulla tuppaa olemaan se ongelmana, et tavaralla on muka joko liikaa tunnearvoa tai notta sitähän saattaa vielä joskus tarvita..

      Poista
    2. Itsellä jotenkin nurinkurisesti että itse hankituilla "aarteilla" enemmän arwoa kuin jollakin lapsuuden härpäkkeellä :D Toi "sitähän saattaa vielä joskus tarvita" on aika ansa mutta todennäköisyys että tulet tarvitsemaan jotain mikä on ollut esim. varastossa niin ettet muistanut edes omistawasi sitä sellaisen X määrään wuosia on aika minimaalinen. Koska mitä enemmän wuosia kyseinen härpäke siä warastossa wie tilaa sitä todennäköisempää on että sen tilalle on kehitetty jo jotain mikä on pienenmpi ja kätewämpi tms x)

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentistasi! :)