sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kirjakorneri: Blogimarkkinointi


Stunttivartaloni Pörrö lukemassa Blogimarkkinointia


Katleena Kortesuo ja Jarkko Kurvinen:
Blogimarkkinointi - blogilla mainetta ja mammonaa. Talentum, 2011.


Osan kirjan teksteistä löydät blogista!


Kirjan takakansiteksti:
"Saatko blogistasi mainetta, mammonaa vai mahavaivoja? Jos haluat kahta ensin mainittua, lue tämä kirja. Blogimarkkinointi on käytännön opas ammattimaiseen bloggaamiseen. Kirja kertoo, kuinka blogi tukee bisnestäsi ja miten sillä voi tienata rahaa tai muita lisäetuja. Kaikki tämä onnistuu tietenkin lukijan ehdoilla: kirja auttaa rakentamaan kiinnostavan blogin, joka perustuu laadukkaaseen sisältöön. Oppaassa käydään läpi blogin perustaminen, markkinointi ja kehittäminen. Aihealueina ovat muun muassa sisällöntuotanto, asiantuntijabrändäys, hakukoneoptimointi, tuotemainonta, organisaatioblogi ja blogitekniikka."


Naseva katsaus kirjaan:

Blogimarkkinointi-kirja on tuhti ja käytännönläheinen tietopaketti, jota voin suositella lämpimästi niin aloitteleville bloggaajille kuin pitempään blogia pyörittäneille. Kirja kertoo kaiken miten päästä bloggauksessa alkuun, miten mainostaa omaa blogia, luoda verkostoa ja miten hankkia tuloja blogin kautta.

Kirjan perusteellisempi katsaus:

Luin Blogimarkkinoinnin jo toistamiseen tällä kertaa ajatuksenani tehdä siitä tämmöinen katsaus. Mielestäni termi "arvostelu" on negatiivisesti latautunut, joten en halua sitä käyttää tässä ja tulevissa katsaus-postauksissa.

Blogimarkkinointi on hyvin käytännönläheinen, asiansa osaava ja selkeä huumoria unohtamatta. Kirjan voit lukea joko kannesta kanteen tai valita vain itsellesi sopivat osiot. Selkeä sisällysluettelo auttaa sopivan lukemisen valinnassa, sillä kirjassa lähdetään liikkeelle aivan perusasioista; minkä blogialustan valita (kirjassa suositaan Wordpressiä mikä lievästi harmittaa Bloggeria käyttävänä), mikä blogille nimeksi, mistä kirjoittaa jne. Ilokseni huomasin omassa blogissani perusasioiden (kuten arkisto, haku, suosituimmat postaukset, sosiaalisen median painikkeet yms.) olevan aika hyvin kohdillaan.

Ote luvusta 3 Näin löydät bloggaustyylisi: Otsikoi tehokkaasti
"Varo, ettet jumiudu yhteen otsikkotyyliin. Muun muassa eräässä ulkoilulehdessä kikkailtiin takavuosina liikaa alkusoinnuilla (Hikinen hiihtolenkki, Pönäkät pitkospuut, Rehvakkaat retkieväät)."
Itsehän olen tähän ihan tietoisesti pyrkinyt (Paikalliset putiikit, Katjan konstit, Katjan katsaukset). Onko tämä paha?

Perusasioista siirrytään asiantuntijabrändäykseen ja verkostoitumiseen. Verkostoitumista käsittelevässä osiossa käsitellään paljonkin blogien kommentointia. Itsehän en niin paljon saa kommentteja, että se on yksi kehittymistä vaativa asia. Toisaalta ymmärrän täysin sen, ettei mainokset ehkä niin herätä lukijoiden sanaisia arkkuja. Olen itse passiivinen blogien lukija eli luen montakin eri blogia, mutta harvemmin jätän kommentteja. Tässäkin kohtaa pitäisi nyt itse kunnostautua, onhan se kirjan mukaan hyvää blogimarkkinointia! Kunhan muistaa seuraavan:
"Älä ikinä koskaan milloinkaan kirjoita blogikommenttisi perään tyrkkykehotuksia, kuten 'Käy blogissani! Osoite on www.xblogi.com!' Se tulkitaan pelkäksi lukijoiden kalasteluksi - ja tulkinta on täysin oikea."
Luku 5 Näin verkostoidut ja keskustelet: Miten keskustelet muualla?

Sitten päästäänkin osioon, jossa kerrotaan miten blogilla voi tienata. Heti alussa muistutetaan verokarhusta:
"Blogeista saatavat tulot kuuluvat tuloveron piiriin, eli varaudu ilmoittamaan saamasi tulot myös verottajalle. Kannattaa jo varhaisessa vaiheessa harkita yrityksen perustamista, koska yrityksen avulla voit parhaiten kerätä saamasi tulot ja myös vähentää kaikki liiketoimintasi menot."
Luku 6 Näin tienaat blogilla.

Siinä onkin ainoa asia mitä verotuksesta sanotaan ja itse jäin kaipaamaan asiasta lisää tietoa. Verotusasioihin tarvittaisiin kyllä ihan oma kirjansa eikä Blogimarkkinointi ole luvannutkaan tarjota tuon tarkempia veroneuvoja. Notta hei te tietokirjailijat, kirjoittakaapa aiheesta bloggareille oma asiantunteva ja helppotajuinen opas! Ja lähettäkää mulle kopio luettavaksi katsausta varten! :D Vai pitääkö siitäkin sitten maksaa veroja..?

Luvussa kerrotaan, että blogilla rikastuminen on mahdollista. Kuitenkin aiheellisesti toppuutellaan, että se vain saattaa viedä oman aikansa. Kaikki alkaa kuulemma ensimmäisen sadan euron tienaamisesta! Luvussa mietitään myös harrastus- ja ammattibloggaamisen eroa ja esitellään Hellapoliisin tarina esimerkkinä. Tekstissä kerrotaan siis miten Hellapoliisin harrastusruokablogista kehittyi ammattimainen nettisivusto ja ylläpitäjälle päivätyö. Esimerkki oli erittäin mielenkiintoinen ja samanlaisia olisin voinut lukea vaikka kirjallisen lisää!

Eri ansaintatavoista käsitellään mm. bannerimainonta, mainosohjelmat (Googlen AdSense), kumppanuusmarkkinointi (affiliate) ja sponsoroidut tuote- ja palveluarvostelut sekä testit. Jälkimmäisistä on hyvä muistuttaa, että piilomainonta on laissa kiellettyä! Eli jos saa jotain ilmaiseen testaukseen tai siitä jopa maksetaan, pitää asiasta kertoa. (Blogimarkkinoinnin muuten lainasin kirjastosta ihan omin avuin!)
Tässä taas herää mieleen verotusasiat. Jos vaikkapa Blogimarkkinoinnin tekijät olisivat lähettäneet minulle tämän kirjan luettavaksi hyvää hyvyyttään ilman mitään odotuksia tai vaatimuksia, niin olisiko verokarhu kiinnostunut asiasta? Tuote/palvelutestit- ja arvostelut olen huomannut itselleni mieluisaksi, että sellaisia olisi kyllä kiva tehdä enemmänkin! Se vaan voi olla, että tuppaavat olla hieman liian perusteellisia..
Affiliate-markkinoinnin koen kiinnostavana ja aion paneutua asiaan vielä enemmän.

Tienauksesta siirrytään blogin promoamiseen ja käyttökokemuksen parantamiseen. Luvussa käydään läpi miten blogia kannattaa promota sosiaalisessa mediassa, miten säännöllisyys tuo suosiota, hakukoneoptimointia, tärkeitä apuvälineitä (mm. Google Alerts ja Trends), hakukonemainontaa ja kävijäseurantaa. Kävijäseurannassa hehkutetaan Google Analyticsia ja se on itsellänikin käytössä. En vaan osaa käyttää sitä näemmä läheskään tarpeeksi hyvin pystyäkseni tekemään syvälle viiltäviä analyysejä lukijoideni käyttäytymisestä. Jostain syystä muuten koko hakukoneoptimointi aiheuttaa itselleni lähes välittömästi päänsäryn. Koen asian vaan jotenkin niin hepreaksi. Kuitenkin merkittävä osa kävijämääristäni koostuu erilaisten asioiden Googlettajista, joten kai olen jotain tiedostamattani tehnyt oikein?

Lopuksi käsitellään vielä omassa luvussaan organisaatiobloggausta. Ehkä tylsin luku näin itsenäiselle bloggaajalle, mutta luettua se tuli kuitenkin. Luvussa kerrotaan mm. muutamia hyviä esimerkkejä organisaatioblogeista, kerrotaan miten valita kirjoittajia, aikatauluttaa kirjoitukset ja miten asettaa sisällölliset linjaukset.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin kattava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja! Aiheesta lukisi kyllä mielellään vielä kirjan jos toisenkin. Niin ja siitä verotuksesta.


Siihen päättyi varsinainen katsaus-osuus. Seuraavaksi mietteitäni blogistani kirjan pohjalta.

Kriittinen lukija Pörrö

Kirjan lukeminen herätti useita ajatuksia blogini suhteen, mutta kaksi on ylitse muiden. Ensinnäkin aiheen rajauksesta puhuttiin kirjassa useaan otteeseen. Kitsastelija-blogihan lähti liikkeelle puhtaasti mainoksista ja tarjouksista. Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa siirtynyt kirjoittamaan muistakin aiheista ja tämäkin postaus aloittaa uuden juttusarjan, jonka ideana olisi tehdä katsauksia eri asioihin, palveluihin, tavaroihin, mitä nyt keksinkään. Kirjassa kerrottiin myös rinnakkaisblogeista ja olenkin nyt miettinyt, että olisiko syytä erottaa tarjoukset ja muut tekstit eri blogeiksi. Toisaalta sitten taas suosituimpia tekstejäni ovat sellaiset, jotka eivät suoranaisesti käsittele säästämistä. Tällä hetkellä kallistuisin yhden blogin-taktiikkaan, mutta asiaa pitää vielä miettiä.

Toisena asiana on mainostaminen. Tähän astihan olen blogiin laittanut mainoksia ilman korvauksia. Jatkossa ajattelin tutkia Google AdSensea tarkemmin ja myös affiliate-markkinointia. Lukijoita ei periaatteessa pitäisi häiritä lisääntyvät mainokset, koska he lukevat niitä jo nyt blogissani :D Kuitenkaan mitään vilkkuvaa mainosjoulukuusta en blogistani halua, joten tätäkin asiaa pitää vielä miettiä ja tutkia.

Mitä muuta opin kirjasta, jota voisin käyttää Kitsastelijan kehittämiseen:
- Kommentoinnin lisääminen (kommenttien saaminen omaan blogiin ja muiden blogien kommentointi)
- Google Analyticsin, Trendsin ja Alertsin käytön parempi opettelu
- Ensimmäisen 100 e tienaaminen
- Hakukonemainonta?
- Mediakortin teko? 

perjantai 7. joulukuuta 2012

Ostoskärryssä: Riisipuurot riviin


Kuva täältä

Näin joulun alla riisipuuro on hyvinkin ajankohtainen ruoka. Olenkin nyt tässä viime aikoina syönyt riisipuuroa ihan kyllästymiseen asti sen jälkeen kun sain suuren Ahaa!-elämyksen notta sitähän saa ostettua ihan valmiina kaupasta. Riisipuuron keittäminen kun on sellaista pitkällistä puuhaa, että siinä keittää yleensä yli niin puuro kuin keittäjän hermot.... (Tosin tämän välttämiseksi on nyt hankittuna haudekattila ja ensimmäinen testaus meni suhteellisen hyvin.)

Tässä postauksessa käsitellään siis kaupasta valmiina saatavia mikrossa lämmitettäviä riisipuuroja. Joukkoon on eksynyt yksi mannapuurokin, mutta pääpaino on kuitenkin riisipuurossa. Tarkoitus oli ensin vertailla myös mannapuuroja, mutta niiden huonosta saatavuudesta johtuen tuli tästä nyt riispuuropainotteinen.
Mistään puurosta ei ole kuvia kuin pakkauksista, mutta ulkonäkö on kaikissa puuroissa ollut lähes täsmälleen sama ja ihan normi riisipuuron näköinen. Lämmityksen olen myös hoitanut aina lautasella, joten pakkauksien toimivuutta lämmityksen yhteydessä ei ole testattu.

Sitten vähän yleisesti plussia ja miinuksia:
+ Helppoa
+ Nopeaa
+ Vaivatonta
+ Makukin kohdillaan joissakin puuroissa
+ Useimmissa yllättävän vähän lisäaineita
+ Kätevä eväs, aamupala, välipala..
- Samalla hinnalla saa enemmän puuroriisiä, josta tehdä enemmän puuroa
- Ei ruokita koko perhettä yhdellä purkilla
- Eikä välttämättä edes yhtä aikuista

Sitten vuoroon tulevat itse puurot, jotka olen tässä laittanut paremmuusjärjestykseen parhaimmasta alkaen. Tämähän on nyt siis vain oma mielipiteeni eikä mikään absoluuttinen totuus. Makuja on erilaisia ja mielelläni haluaisin tietää mitä mieltä te lukijat olette! Haluaisin myös tietää, että olenko ainut joka haluaa riisipuuronsa kaveriksi mansikkahilloa eikä mitään kanelia :D

Tuotetiedot on otettu kyseisten ruokamerkkien nettisivuilta (joten sen vuoksi tuotetiedot ovat vaihtelevat) ja isoissa otsikoissa on linkit niihin. Linkkien kautta pääsee tsekkailemaan kaloritiedot yms. jos niistä on kiinnostunut kun ihan kaikkea en viitsinyt lähteä listamaan. Päätekijä vertailussa kuitenkin kun oli maku ja hinta!


 Rainbow riisipuuro ja mannapuuro


Valmistusmaa Suomi, maidon alkuperämaa Suomi. Vähälaktoosinen, lisäaineeton.
Ainesosat riisipuuro: homogenoimaton maito (Suomi), vesi, riisi (14 %), voi, suola (0,5 %)
Ainesosat mannapuuro: homogenoimaton maito (Suomi), vesi, mannasuurimo 8 % (vehnä), suola (0,5 %)
Valmistaja: Lieksan Laatuherkku Oy
Hinta: n. 1,39 e / 300 g

S-ryhmän kaupoista saatavat Rainbowin puurot ovat nousseet omaksi lempparikseni! Hinta-laatu-suhde on kyllä näissä kohdillaan! Riisipuuron maku on hyvin lähellä samaa kuin itse tehdyssä. Mannapuurokin on oikein maittavaa! Hintakin on varsin edullinen. Nämä puurot voi lämmittää pakkauksessa mikrossa jahka metallikansi on otettu pois!

Muita Rainbowin einespuuroja ovat lisäksi aurinkopuuro ja vispipuuro.


Pirkka riisipuuro

Alkuperämaa Suomi, maidon alkuperämaa Suomi.
Ainesosat: suomalainen maito, riisi, voi, suola (0,6%).
Valmistaja: netissä sanotaan Pouttu Oy, itse purkissa lukee kuitenkin H. Kontio Oy.
Hinta: n. 1,70 e / 330 g

Pirkan ja Rainbowin riisipuuroissa ei oikeastaan ole suurtakaan eroa, mutta K-ryhmän kaupoista saatava Pirkka on päätynyt kalliimman hintansa vuoksi toiselle sijalle. Onhan tässä toki vähän enemmän puuroa, mutta käytännössä eroa ei kuitenkaan huomaa mahassa vaan kukkarossaan. Pakkaus on kätevä uudelleen suljettava rasia, joka voidaan laittaa mikroon jahka kaikki kannet on poistettu.

Muita Pirkan einespuuroja ovat lisäksi mannapuuro (en tosin ole vielä kertaakaan onnistunut semmoista löytämään vaikka olen Citymarketistakin yrittänyt etsiä), ruismarjapuuro ja vispipuuro.


Saarioinen riisipuuro

 Gluteeniton, Lakto-ovo-kasvis
Alkuperämaa: oletettavasti Suomi
Ainesosat:  Vesi, riisi, maitojauhe, muunnettu tapiokatärkkelys, suola, sokeri. Suolapitoisuus 0,5 %. Vähemmän suolaa.
Valmistaja: Saarioinen
Hinta: n. 2 e / 300 g

Saarioisen "äitien tekemä" puuro on päässyt sijalle 3. Puuro on varsin kallista ja ei kyllä maistu niin hyvältä kuin Rainbowin ja Pirkan. Mikä on sinänsä yllätys, että suuri ruokajätti häviää "halpismerkeille". Hintakin on tämän testin kallein. Pakkauksen (ilman päällyspahvia tietenkin) voi laittaa mikroon, isket vain muutaman reiän kalvoon (ja samalla paukkuu myös tärykalvot) ja laitat puuron mikroon.

Muita Saarioisen einespuuroja ovat lisäksi mannapuuro, ohrapuuro, ruismarjapuuro ja vispipuuro.


 Jouluaitta Riisipuuro

 Laktoositon
Valmistusmaa: Suomi
Ainesosat: vesi, riisi (16%), laktoositon ruokakerma (kerma, muunnettu maissi- ja tapiokatärkkelys), kasvismargariini [kovetettu kasvirasva, vesi, suola, sokeri, aromi, väri (beta-karoteeni)], suola. Suolapitoisuus 0,7 %.
Valmistaja: ?
Hinta: 1,19 e / 300 g

Jumboksi on jäänyt Lidlin jouluvalikoimassa oleva riisipuuro. Tietoja ei ole ollenkaan netissä, mutta ainesosatiedot olen katsonut purkin pohjasta. Hinta on vertailun halvin, mutta lisäaineita on eniten. Ehkä siitä johtuen makukin oli kauhean teollinen. Mausta kertoo myös paljon sekin, että ukkoni (joka aina saarnaa mulle, että voi kyllä syödä vaikkei niin tykkäiskään) ei halunnut syödä omaa puuroaan loppuun. Itse sain puuron laskemaan, mutta paljon hilloa se kyllä vaati! Käsittääksen tämä Lidlin riisipuuro on vain jouluvalikoimassa eli tulee poistumaan sitten jossain vaiheessa myynnistä.
Pakkauksen voi lämmittää mikrossa jahka ensin poistetaan metallikansi.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Katjan konstit: Kenkälusikasta on moneksi



Huomasin tässä yhtenä päivänä, että blogiini oli päädytty hakutermillä "mistä selänraaputin" ja siitä sitten sainkin idean kertoa millä itse selkääni raaputtelen :D

Eli käytössä on pitkä kenkälusikka! Raaputusosana toimii siis koukkupää ja olen todennut metallisen ja muovisen kenkälusikan yhtä toimiviksi. Kyllä ylettää joka paikkaan selässä!

Lisäksi tällä on hyvä onkia sukkia yms. sohvan ja sängyn aluksen uumenista ja hätistellä kärpäsiä katosta. Niin ja sitten tietenkin kengät saa jalkaan ilman kyykkimistä. Lukijoiden vinkkejä muihin käyttötarkoituksiin otetaan vastaan!